2004 Mustalaiskuninkaan hautajaisissa

 

Mustalaiskuninkaan hautajaisissa

Kuopiossa oli perjantaina ravit, joissa Hagertin Valte oli toiminut jollakin tavalla ohjeiden vastaisesti ja varikkoalueen valvojan nuhteisiin hän oli suhtautunut perin äänekkäästi vastustaen ja väkivallalla uhkaillen. Poliiseja ei tarvittu, eikä lopulta mitään raportteja kirjoitettu, kun asia siirtyi järjestyksenvalvojan ja tuomariston delegoimana minulle.

Mietin kovasti viikonloppuna, miten asian hoitaisin, mutta mitään valmista ei ollut ennen kuin menin toimistolle hieman ennen sen virallista avautumista. Minuutilleen toimiston aukeamisen aikaan Valten isoveli, koko Kuopion seudun romanien johtohahmo Viljo koputti ovelle ja pyysi päästä puheille.

Hän aloitti anteeksipyytämällä pikkuveljen sopimatonta käytöstä ja ehdotti: Sovitaanko sillä tavalla, että ei tehdä tästä suurta numeroa. Hän ottaa koko heidän heimon puhutteluun ja lupaa, että kenestäkään heistä ei tule olemaan enää ikinä harmia raviradalla ravien aikaan, eikä muulloinkaan. Kättelimme sovintoehdotuksen vahvistukseksi. Ja Viljon lupaus piti ainakin pitkään vielä hänen poismenon ja minun toimen päättymisen jälkeenkin.

Syntynyttä suoraa luottamussuhdetta arvostettiin ilmeisen paljon, sillä sain kutsun yhdeksi päiväksi Viljon hautajaisiin. Kaiken kaikkiaan hautajaiset kestivät neljä päivää ja surujoukkoa oli useita satoja, joista meitä valkolaisia oli neljä. Tuota taustaa vastaan arvostin kutsua sen saadessani ja jälkikäteen vielä enemmän.

Toisaalta sain melkoisen oppitunnin romanikulttuurista parhaimmillaan. Samoin sain ehkä omaa elämääni ohjaavan opin siitä, miten asiat pitää aina pyrkiä hoitamaan diplomatian keinoin, neuvottelemalla ja sopimalla.