2003 Voitto kansainvälisessä purjehduskilpailussa

 

Voitto kansainvälisessä purjehduskilpailussa

Pelasin paljon bridgeä menestyksellä 2000 – luvun alussa Vaasasta käsin vakiopartnerini, Riku Erkkilän kanssa. Hän puhui usein vievänsä minut ja yhteisen kaverimme purjehtimaan perheensä vanhalla puisella purjeveneellä. Muiden aloitteellisuuden puutteesta johtuen homma jäi ainakin kahdeksi vuodeksi toteuttamatta, kunnes puhelin yhtenä lauantaina soi.

”Nyt tarvitaan sinut ja Esa purjehtimaan. Vuoden kohokohta, Vaasan Majakan Kierros starttaa parin tunnin kuluttua ja muu miehistö perui pakollisen esteen vuoksi”. Koetin vastustella ja toistin, että en ole koskaan purjehtinut, joten kovin kokenutta perämiestä tässä ei nyt kosiskella. Lopulta panokset kovenivat. Mitään ei tarvitse tehdä. Hän on hakenut tummaa olutta Tallinnasta ja äiti on luvannut tehdä tarjottimellisen leipiä kajuuttaan.

Siis kisapaikalle ja veneeseen. Kolmas kaveri oli panostanut. Seiloripaita ja purjehduskengät. Perämoottorilla lähtöpaikalle ja pian lähtölaukaus ja ajanotto käyntiin meille. Satama ei ollut vielä lakannut näkymästä, kun Esa ryhtyi aktiivisen merisairaaksi ja oksensi koko vajaan viiden tunnin kisan yli laidan. Minä hämmästelin alkuosuuden kovin vinossa tapahtumaa matkustusta, mutta sen tasaannuttua kömmin kajuuttaan syömään eväitä.

Pariin tuntiin ei tapahtunut ihmeitä, mutta sitten ilmeisesti saatiin majakka kierrettyä ja alkoi yli tunnin suora myötätuuliosuus. Minusta olikin yllättäen hyötyä. Pääpurje piti saada pysymään mahdollisimman vakaana ja minut porukan painavimpana istutettiin nojaamaan sen juurelle vakaan maksimivauhdin varmistamiseksi. Loppupurjehduksen katselin vuorollaan maisemia ja vuorollaan ahdoin eväitä. Lopulta saavuimme maaliin ja menimme kotiin.

Illalla tuli puhelu. Olemme voittaneet kansainvälisen, osallistujia neljästä maasta, kilpailun lopulta jopa täysin ylivoimaisesti. Miten? Sääolosuhteet olivat ilmeisesti sellaiset, että vene, kun vene kulki reitin samaa vauhtia, mutta meidän purrella oli ikä ja painotasoituksia, joiden turvin ero kakkoseksi tulleeseen mitattiin kymmenissä minuuteissa.

Seuraavana iltana pursiseuralla oli palkintojen jako, jossa kaupunginjohtaja oli asettamassa mitalia minun(kin) kaulaan. Palkinto on edelleen tallessa. Vuosi oli todennäköisesti 2003, mutta netistä en päässyt tarkistamaan.

Vieläkään en ole toista kertaa ollut purjeveneessä, ellei Wasa – laivan hylkyä Tukholman museossa lasketa.