2002 Vain happilaite jäi huutamaan
Vain happilaite jäi huutamaan
Perjantaina 11.10.2002 oli tavallinen työpäivä, jonka
jälkeen alkoi tapahtumaan. Puolisoni raskaus oli edennyt ongelmattomasti ja
synnytys käynnistyi suurin piirtein laskettuna aikana. Lähdin ajamaan meitä
Vaasan keskussairaalan synnytysosastolle, jossa vaimoni makasi ihan rauhallisen
oloisena sängyllä ja minä istui vierellä, kunnes jokin mittareista rupesi
piippaamaan. kaksi hoitajaa ryntäsi huoneeseen ja tarjosi happimaskia ja ryhtyi
valmistelemaan jotain. Aktiivista toimintaa oli pari minuuttia. Lopulta he
lähtivät juosten työntämään sänkyä ja jäin huoneeseen, jossa oli lisäkseni vain
päälle jäänyt happilaite huutamassa.
Tärkeintä tietenkin oli huolehtia tulossa olevasta vauvasta
ja synnyttäjästä, mutta olin pitkään yksin melko hämmentyneenä, jonka jälkeen
ehkä puolen tunnin kuluttua minun viereen tuotiin pieni, tai siis ihan
normaalikokoinen vauva akvaariota muistuttavassa kaapissa. Sain liikuttuneena
katsella myöhemmin kuninkaan – siis ravikuninkaan mukaan nimettyä Santeria
ensimmäisen kerran. Äitiä en samana päivänä päässyt katsomaan.
Synnytys oli toteutettu hätäsektiolla, koska tavallinen
synnytys ei edennyt tarpeeksi nopeasti ja vauvan hapen saannissa oli tullut
haasteita. Synnytyksen vauhdikkuudesta huolimatta kaikki oli heti syntymän
jälkeen hyvin. Kuukauden kuluttua Maalahden terveyskeskuksessa kirjattiin
dokumenttiin huonolla suomen kielellä, terve tyttövauva. Tätä ei taidettu edes
koskaan muuttaa oikeaksi.
Kommentit
Lähetä kommentti