2002 Vain happilaite jäi huutamaan

 

Vain happilaite jäi huutamaan

Perjantaina 11.10.2002 oli tavallinen työpäivä, jonka jälkeen alkoi tapahtumaan. Puolisoni raskaus oli edennyt ongelmattomasti ja synnytys käynnistyi suurin piirtein laskettuna aikana. Lähdin ajamaan meitä Vaasan keskussairaalan synnytysosastolle, jossa vaimoni makasi ihan rauhallisen oloisena sängyllä ja minä istui vierellä, kunnes jokin mittareista rupesi piippaamaan. kaksi hoitajaa ryntäsi huoneeseen ja tarjosi happimaskia ja ryhtyi valmistelemaan jotain. Aktiivista toimintaa oli pari minuuttia. Lopulta he lähtivät juosten työntämään sänkyä ja jäin huoneeseen, jossa oli lisäkseni vain päälle jäänyt happilaite huutamassa.

Tärkeintä tietenkin oli huolehtia tulossa olevasta vauvasta ja synnyttäjästä, mutta olin pitkään yksin melko hämmentyneenä, jonka jälkeen ehkä puolen tunnin kuluttua minun viereen tuotiin pieni, tai siis ihan normaalikokoinen vauva akvaariota muistuttavassa kaapissa. Sain liikuttuneena katsella myöhemmin kuninkaan – siis ravikuninkaan mukaan nimettyä Santeria ensimmäisen kerran. Äitiä en samana päivänä päässyt katsomaan.

Synnytys oli toteutettu hätäsektiolla, koska tavallinen synnytys ei edennyt tarpeeksi nopeasti ja vauvan hapen saannissa oli tullut haasteita. Synnytyksen vauhdikkuudesta huolimatta kaikki oli heti syntymän jälkeen hyvin. Kuukauden kuluttua Maalahden terveyskeskuksessa kirjattiin dokumenttiin huonolla suomen kielellä, terve tyttövauva. Tätä ei taidettu edes koskaan muuttaa oikeaksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

2024 Elämäni ainoa Stand Up keikka

2017 Alanvaihto kiertotalouteen

2015 Hammaslääkäriaseman rakentaminen