1996 Rahanvaihtoa votkaa ja olutta Pietarissa

 

Rahanvaihtoa, votkaa ja olutta Pietarissa

Ehdin käydä Pietarissa kolmesti, ennen kuin Venäjän federaation todellinen luonne paljastui. Ensimmäinen kerta oli vanhaa vuosikertaa olevalla bussilla, jossa oli kolmisenkymmentä ihmistä ja vähintään yhtä monta kissaa. Muiden matkustajien kohteena oli Pietarin kansainvälinen kissanäyttely. Minulla uuteen maahan tutustuminen ja mielenkiinto piraattiohjelmistoihin tietokoneeseen, koska olin opiskelijabudjetilla.

Rautatieasemalla piti olla iso myymälä dvd levyille. Varmaan olikin, mutta ei sillä rautatieasemalla, jolle minä itseni osasin navigoida. Jälkikäteen selvisi, että Pietarissa on monta rautatieasemaa. Matkalla kohti rautatieasemaa löysin baarin, jonne menin oluelle. Olutta valutettiin hitaasta hanasta. Vaahtoa tuli nestettä enemmän. Tarjoilija lusikoi sitä pois ja valutti taas lisää. Kesti monta minuuttia ja maistui kaamealta. Mielenkiintoisinta baarissa oli sen lämmitysratkaisu. Baarin takaseinällä oli ravintolanmittainen, noin 30cm halkaisijainen rautaputki, jonne ”kosan – kaasupuhallin” puhalsi lämmintä kaasua. Tällä tasolla hygienia ja turvallisuus oli noin kilometrin sisällä keskustasta.

Seuraava episodi tapahtui rautatieasemalla, jonka rahanvaihtopisteellä oli tarkoitus vaihtaa ruplia. Jonot olivat pitkät ja palvelu hidasta. Samassa paikallinen tuli näyttämään ruplatukkoa ja halusi tehdä vaihdon hallin nurkalla. Näytin markkojen määrän. Hän piirsi paperille kurssin ja laski oikean määrän ruplia käsiini, paitsi veti ojentaessa tosi taitavasti alhaalta lähes kaiken arvokkaan pois. Sen virheen hän teki, että poistui huomattavan nopeasti, joten lähdin luontaisesti perään, ennen kuin olin vahinkoa nähnyt. Sain kiinni ja tarrasin häneen. Silloin hän ojensi takaisin markkani. Lyhyen kontaktin jälkeen lähdimme molemmat karkuun, emmekä nähneet enää. Jäin voitolle muutaman arvottoman ruplan verran. En jäänyt asemalle, vaan vaihdoin rahat hotellilla aavistuksen huonommalla kurssilla.

Kolmas erikoisuus reissussa oli votkan hankinta. Kuulimme etukäteen varoituksia väärennetystä viinasta ja vinkin St Petersburg votkaa myymästä tehtaanmyymälästä. Sinne jonoon paikallisten kanssa. Muut jonottajat olivat puolet minua vanhempia ja lisäksi olin ainoa, jolla ei ollut karvalakkia. Asiointi onnistui lopulta hyvin.

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

2024 Elämäni ainoa Stand Up keikka

  Elämäni ainoa stand up keikka Olin ajautunut puhumaan yrityksestämme ja uusiutuvasta energiasta Suomen sähköturvallisuuspäiville, jotka pidettiin Tallinnassa. Seminaari alkoi jo laivalla. Laivalla oli kaksi puheenvuoroa, Viru – hotellissa viisi ennen minua ja minun piti päättää osuudellani ensimmäinen seminaaripäivä. Ohjelma oli aika uskomaton. Yksi kertoi monotonisella äänellä oman historiansa turvallisuustarkastajana ja teki sen standardien muutoksien avulla. Yksi puheenvuoro kertoi pelkästä sähköturvallisuuden standardien kehitystyöstä ja muutoksista. Yleisö kuunteli, mutta koko päivänä esityksissä ei ollut yhtään kevennystä, tai persoonallista otetta. Pari tuntia ennen omaa esitystäni päätin ryhtyä improvisoimaan. Päätin laittaa itseni likoon ja katsoa, mitä tuo hereillä unipuheiden seminaarissa pysyvä porukka suhtautuu, kun esitys on jotakin vallan muuta. Tein pilaa omista kesken jääneistä opinnoista, ylipainosta, aiemman urani arvopohjasta, Saksan pieleen menneestä en...
Lue lisää

2017 Alanvaihto kiertotalouteen

  Alanvaihto kiertotalouteen Pohdin 2017 suuntaa elämälleni ja törmäsin artikkeliin eläinten lantojen biokaasuttamisesta energiaksi. Samalla olin kuullut Jokimaan ravikeskuksen hevosenlantaongelmasta, jossa jaetta kuljetettiin sadan kilometrin päähän poltettavaksi. Pian selvisi, että Lahden seudun elintarviketeollisuudella on ongelmia luomuraaka-aineen saannosta, koska kaikki heidän jakeet menivät samaan käsittelyyn, kuin yhdyskuntaliete. Kävin puhumassa hanketyöstä Jokimaalla, jossa sain vihreää valoa. LUT yliopisto lupasi auttaa tukihakemuksessa. Yhdessä seminaarissa Nivos Energia lupasi maksaa omarahoitusosuuden ja pääsin tekemään töitä kahdelle hankkeelle. Hevosvoimia Hevosenlannasta 1 ja 2. Ideana oli kasata niin monta ongelmaa samalle tontille, että ne kääntyvät mahdollisuudeksi. Näin myös kävi ja Jokimaan biokaasuhanke sai paljon julkisuutta minä itselleni uuden uran
Lue lisää

2015 Hammaslääkäriaseman rakentaminen

  Hammaslääkäriaseman rakentaminen Luulen olevani Suomen huonohampaisin hammaslääkäriaseman toteuttaja. Kyseessä oli Puumedi Groupin projekti, jonka toteutin vuonna 2015. Puumedi oli pyörittänyt hetken kannattamattomasti hammasläkäriasemaa Tallinnassa ja sen jälkeen hankkinut pääkaupunkiseudulta kaksi pientä yksityistä asemaa eläköityviltä hammaslääkäreiltä. Nämä ajettiin pian kannattamattomina alas. Toimeksianto oli etsiä paikka, jossa on kysyntää edulliselle yksityiselle hammaslääkäriasemalle niin paljon, että toiminnasta saa kannattavan samoilla hinnoilla, kuin kunnallisella sektorilla. Sijaintia etsittiin ensin Kouvolan kaupungin laidalta, mutta ajauduimme lopulta vielä kauemmas laidalle, Myllykoskelle. Siellä oli paljon huonohampaisia ja pienituloisia eläkeläisiä, jotka osasivat arvostaa yksityisen aseman lyhyitä jonoja ja palveluja. Lisäksi lähes ilmaiset vuokrat toimitiloilla ohjasivat valintaa. Kontaktina oli yksi tuttu yhden miehen virolaisfirma rakentamiseen ja toin...
Lue lisää